19.1.2017

Vastuullinen tulevaisuus

TIMO SIMANAINEN, museonjohtaja

Tällä kirjoituksella aloitetaan Lahden museoiden blogi Maakunnan mainiot. Toivon Lahden museoiden blogille hyviä sisältöjä ja laajaa lukijakuntaa.

Lahden museot suuntautuu tulevaisuuteen suurilla odotuksilla, sillä muutoksia ja mahdollisesti myös muuttoja on edessä. Tulevaisuuden tutkijat sanovat, että tulevaisuus tehdään! Se ei tule itsestään. Sana odotus pitänee vaihtaa sopivampaan sanaan – sana "intentio" on hyvä vaihtoehto sanalle "odotuksia".

Me museoissa työskentelevät ihmiset katsomme niin menneisyyteen kuin myös tulevaisuuteen. Usein työskentelemme - ja elämme myös - olosuhteissa, jotka eivät ole läheskään täydelliset. Intentioiden filosofia on ihmisten tekojen analyysia ja filosofiaa. Aiomme tehdä hyvää, mutta puutteellisin tiedoin varustettuna tekomme ovat usein yllättäen hyvin huonoja ratkaisuja, vaikka alkuperäinen tarkoitus ts. intentio oli hyvää tarkoittava.

Vantaanjoen juoksuttaminen ja Helsingin kaupungin sekä metropolialueen joukkoliikenne puhuttavat nykyisinkin kansalaisia. Mitä tekemistä niillä on keskenään tässä tarinassa? – Aikanaan Vantaanjoki valjastettiin kivipadolla, jotta Helsingin raitiovaunut saivat sähköenergiaa. Tämä teko oli hyvää tarkoittava ja se toimikin joukkoliikenteen näkökulmasta, mutta Vantaanjoen lohen ja meritaimenen nousu kutu- ja syntymäjokeensa estyi heti kiviseinän valmistuttua. 

Tiedämme, että tiettyinä vuosikymmeninä jokia valjastettiin Suomessa sähkön tuotantoon. Niin tehtiin Ruotsissakin, joka sähköistyi hyvin nopealla aikataululla. On itsestään selvää, että kaikki, mitä ihmiset tekevät ja rakentavat eivät ole automaattisesti museoitavissa tai suojeltavissa kulttuuriympäristöarvojen takia.  Ihminen ei ole erehtymätön ja kaikkitietävä eikä koko maailmaa voida kapseloida ns. museaalisiin olosuhteisiin. Ihmisten tekemät virheet eivät myöskään aina kelpaa kulttuuriympäristön suojelukohteiksi. Elokuvien tai romaanien teemoiksi kyseenalaiset tekomme ja inhimilliset virheemme voivat kyllä soveltua.

Toimittaja kysyi tänään, mikä vaihtoehto on realistinen? – Kyse oli taidemuseomme tulevasta paikasta. Sana realismi herättää minussa irrationaalisia reaktioita. Koen olevani humanisti ja siksi henkilökohtaisessa maailmassani on paljon mm. käsitteellisiä, tiedollisia, taiteellisia ja kulttuurisia sisältöjä, jotka horjuttavat realismin käsitettäni. – Yhden realismi on toisen Helvetti ja kolmannen Taivas? Suhteellisuusteoria pätee niin luonnontieteellisissä asioissa kuin myös ihmistieteiden kuvaamassa maailmassa. Maailmamme on antiikin filosofin Platonin esittämällä tavalla suhteellinen, ei yhdenvertainen. 

Mikä on se taiteen erikoispiirre, joka tekee taidemaailman asioista merkittävän? – Taide luo ymmärryksen siltoja ja teitä ihmisten ja kokonaisten kulttuurien sisään ja mieliin. Jokaisen ihmisen maailma on oma yksityinen Platonin ilmaisema merenrantaluolansa, jossa näyttäytyy mitä merkillisimpiä varjokuvia (ts. tosien ideoiden vastakohtia). – Platon oli samanaikaisesti idealisti ja realisti luodessaan ihanne Valtiotaan.

Onko hermeneuttiselle fenomenologialle ja taiteelle edelleen käyttöä? – On, koska molemmat jalostavat ihmisiä ja kehittävät heidän itsetietoisuuttaan ja eettisiä toimintatapojaan humanistiseen suuntaan. Humanismi taisi kadota silloin, kun suljin yliopiston oven.  – Humanismille kuitenkin saattaisi olla käyttöä nyt vahvasti päätään nostavissa erilaisissa vastuullisuusohjelmissa. Vastuullinen menestyy tulevaisuudessa vastuutonta huomattavasti paremmin! Vastuuton kohtaa kestämättömän kehityksen mukanaan tuomat kiusalliset vaivat, kivun ja kolotuksen.

Museot ovat tärkeitä ja samalla mahdollisia paikkoja ihmisten kehittää omaa ajatteluaan. Jos ajattelu kehittyy, ihmisten teot voivat parantua. Jos teot paranevat ja olemme vastuullisia, tulevaisuudesta on mahdollisuus tulla vielä parempi ihmisten elää. Muistetaan Goethen opetus - tärkeintä on pyrkimys hyvään. Siksi koetetaan olla vastuullisia luonnon, ympäristön ja ihmisten suhteen. Se olisi hyvä alku tulevalle!